Opettaja matkalla digimaailmaan

Tieto- ja viestintäteknikka (tvt) on nykyään olennainen osa suomalaisten elämää ja sitä hyödynnetään niin työssä kuin vapaa-aikana. Kouluhin tietokoneet tulivat jo 1990-luvulla, mutta sen jälkeen tieto- ja viestitäntekniikka on kehittynyt huimaa vauhtia. Tietokoneet ovat entistä tehokkaampia ja tietoverkkojen käyttö on kokenut suuria muutoksia. Nykyisin ei enää pelkästään etsitä tietoa verkosta, vaan käyttäjistä on tullut aktiivisia tiedon tuottajia. Onko koulu pysynyt ajantasalla ja pystyykö se antamaan nykynuorille ne taidot, joita he tarvitsevat toimiakseen tietoyhteiskunnassa? Entä mitkä ovat opettajien valmiudet digimaailmassa? Tässä erään opettajan tarina.

Suomi tietoyhteiskunnaksi

Aloitin opettajan urani 1990-luvun puolessa välissä. Silloin opettajien tietoteknisiä taitoja parannettiin aloittamalla Suoti-hanke eli Suomi tietoyhteiskunnaksi. Koulutus tuotiin omalle paikkakunnalle, mikä laski kynnystä osallistua koulutukseen. Opiskelu oli monimuoto-opiskelua. Luennot kuunneltiin etänä videoneuvottelulaitteilla ja paikallisten tutoreiden johdolla opiskeltiin käytännön taitoja. Harjoituksissa selvisi, että miten se tietokone oikein avattiin, miten tiedosto tallennettiin, miten tehtiin kansioita tiedostoille, miten kuvia käsiteltiin. Surffailua internetin ihmeellisessä maailmassakin harjoiteltiin. Hankkeen myötä kouluihin saatiin tietokoneita ja me koulutukseen osallistuneet opettajat aloimme innolla hyödyntää niitä eri aineiden opetuksessa.

Suotista syntyi kipinä, halusin oppia lisää. Tähän tarjoutui mahdollisuus, kun paikkakunnalla järjestettiin koulutusteknologian 15 opintoviikon opinnot. Inarin kunnassa meistä suotilaisista noin puolet jatkoi koulutusteknologian opintoja. Jälleen kerran saimme opiskella omalla paikkakunnalla. Kuuntelimme etäluentoja koulutusteknologiasta ja tutoreiden johdolla jatkoimme käytännön harjoituksia. Merkittäväksi tekijäksi oppimisprosessissa nousi vertaisoppiminen. Lukuisat illat ja viikonloput istuimme kollegoiden kanssa koulun atk-luokassa ja jaoimme omaa osaamista ja siten opimme lisää koko ajan. Innostus oli miltei käsin kosketeltavissa.

Lopputyönä kehitimme kollegan kanssa ainerajat ylittävän koulukohtaisen valinnaiskurssin: Makuja ja tapoja maailmalta. Kurssilla yhdistettiin englannin kieli, kotitalous ja tietotekniikkaa. Oppilaat etsivät verkosta tietoja eri ruokakulttuureista ja reseptejä, jotka toteutimme käytännösä kotitalousluokassa. Lopputyönä syntyi vihkonen, jossa oli mukana paitsi reseptejä, myös ruoka- ja tapakulttuuria. Oppilaat kirjoittivat tekstit ja laativat kuvituksen vihkoseen.

Suuri hyppäys

2000-luvulle tultaessa siirryin hallinnollisiin tehtäviin ja opettaminen jäi vähemmälle. Keskityin enemmän opetusjärjestelyihin: Olin mukana päättämässä laitehankinnoista sekä kehittämässä etäopetusta, joka on vakiintunut koulussamme arkipäivän toiminnaksi. Laitehankintoja miettiessäni havahduin siihen, että tekninen kehitys on huimaa. Samalla huomasin, että tietoverkkojen käyttö on muuttunut täysin. Viimeiset kaksi kymmentä vuotta ovat olleet varsinaista vallankumouksen aikaa tietoverkkojen suhteen.

Murroksen myötä on kehittynyt uusi ihmislaji: Diginatiivi. Nykyiset nuoret, joille digimaailma on itsestään selvyys ovat näitä diginatiiveja. He surffaavat netissä, pelaavat nettipelejä ja hoitavat ihmissuhteitaan sosiaalisessa mediassa. He etsivät tietoa netistä, mutta toisaalta ovat itse aktiivisia tiedon tuottajia verkossa. Tunsin, että oli aika päivittää omat tvt-tiedot.

Vuosi sitten aloitin Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen järjestämän tvt-koulutuksen, joka oli tarkoitettu opettajille ja rehtoreille. Kymmenen koulutuspäivän aikana koin valaistuksen: Jotain on tehtävä ja äkkiä tai muuten tipumme matkasta. Sosiaalinen media ja verkkotyökalut avaavat aivan uusia mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää opetuksessa. Tietokoneet ja mobiililaitteet eivät olekaan pelkkään viihdekäyttöön, vaan niitä voidaan käyttää työssä ja opiskelussa ”ihan oikeaan asiaan”.

Koulut digiaikaan

Meidän opiskelijat ovat näitä diginatiiveja, jotka liikkuvat verkossa ja sosiaalisessa mediassa luontevasti ja sujuvasti. Vaikka opiskelijoiden taidot ovat näennäisesti hyvät, on niissä oikeasti lukuisia puutteita. Netti-etiketti ja käyttäytymissäännöt somessa ovat vielä hukassa. Nuoret eivät ymmärrä verkossa vaanivia vaaroja, eikä heillä ole käsitystä esim. siitä miten omaa yksityisyyttään voi ja pitää suojella verkossa. Koulun tehtävä on tässä kuten monessa muussakin asiassa opastaa ja kouluttaa. Mutta mitkä ovat opettajien tvt-taidot tänään?

Elokuun lopussa sain tilaisuuden kuulla OPH:n yleissivistävän koulutuksen johtajaa Jorma Kauppista ja hän perään kuulutti voimakkaasti tieto- ja viestintäteknisten taitojen kehittämistä. Suomi ei enää ole maailman ykkönen tvt-asioissa, vaan olemme jääneet jo jälkeen. Mitä siis olisi tehtävä?

Koulun tulisi antaa opiskelijoille sellaiset valmiudet, että he pärjäävät tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa. Opettajien tulisi puolestaan jakaa omaa osaamistaan ja siten oppia lisää. Oman osaamisen jakaminen on hyvä ajatus, sellainen joka muutenkin pitäisi saada toimimaan suomalaisessa koululaitoksessa. Se, että jaan omaa osaamistani, ei ole pois minulta. Päinvastoin: Kun jaan, saan myös itse muilta. Ajatusmaailman muuttaminen ylösalaisin on siis edessä.

Mutkia matkassa

Osaamisen jakaminen on hieno asia, mutta se yksin ei riitä. Tarvitaan säännönmukaista, suunnitelmallista koulutusta, jos halutaan, että suomalaiset koulut siirtyvät digiaikaan todenteolla. 1990-luvulla meillä oli Suoti-hanke, joka tuotti hyviä tuloksia. Nyt tarvitaan uusi kansallinen hanke, jotta opettajille saadaan tarvittavat tvt-taidot, joita he puolestaan voivat siirtää oppilaille. Ilman kansallista hanketta digiaikaan siirtyminen on kiinni yksittäisestä opettajasta tai koulusta.

Meillä tosin on esimerkkejä koulutuksen järjestäjän hankkeista, joiden avulla kunnan kaikkia opettajia on koulutettu. Hyvä esimerkki tällaisesta innovatiivisesta toiminnasta on Sallan kunnan Digiaikaa innovoimaan -hanke (ks. takemmin: http://digiaikaainnovoimaan.wordpress.com/). Hankkeeseen palkattiin digiopettaja, joka jakoi omaa osaamistaan muille kunnan opettaja. Hankkeen vahvuuksia oli se, että kukin opettaja sai yksilöllistä ohjausta ja rohkaisua uuden teknologian käyttöönottamisessa.

Yksi hidastava tekijä koulujen digiaikaan siirtymisessä on koulujen kirjava laitekanta. Koneita hankitaan kouluihin useissa erissä ja koneet edustavat eri tietokonesukupolvia. Tästä seuraa se, että kaikkia asioita ei voi tehdä kaikilla käytössä olevilla koneilla.

Koneiden ylläpidossakin on usein ongelmiaa. Teknisen tuen taso vaihtelee eri kunnissa ja tietohallinto asettaa esteitä kehitykselle. Mielestäni koulujen käyttäjinä tulisi kertoa tietohallinnolle, että mitä kouluissa tarvitaan ja tietohallinnon tehtävänä on ratkaista tekniset ongelmat. Tässä suhteessa yhteistyön määrässä ja laadussa olisi parantamisen varaa.

Eteenpäin digimaailmassa

Olisi helppo olla tekemättä mitään ja syyttää esteistä koneiden puutetta, teknisen tuen puutetta, opettajien koulutuksen puutteellisuutta. Jos me opettajat vain jäämme odottamaan, että jotain tapahtuu, jäämme auttamatta kehityksestä jälkeen. Sen sijaan meidän tulisi miettiä sitä, että mitä voimme tehdä toisin jo nykyisin olemassa olevin resurssein.

Koulujen on mentävä digimaailmaan, koska nuoret ovat jo siellä. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että tulisi sokeasti vain ihailla uusia verkkotyökaluja ja unohtaa kaikki vanha. Yhdistämällä uusien ja vanhojen menetelmien parhaat puolet saamme ihanteellisen yhdistelmän. Kannatan uusien verkkotyökalujen käyttöönottamista, koska ne auttavat motivoimaan oppilaita ja samalla motivoivat ja uudistavat opettajankin työtä. Motivoitunut ja innostunut opettaja saa oppilaat innostumaan ja kiinnostumaan asioista.

Yliopistot, ammattikorkeakoulut ja eri täydennyskoulutuskeskukset ovat havainneet digiajan tarpeet ja tarjoavat jo erilaisia koulutuksia tvt:n hyödyntämisestä opetuksessa. Tvt-koulutuksiin voi hakeutua myös ulkomaille. Hyvän kanavan tarjoaa esim. EU:n Comenius-ohjelma, josta yksittäinen opettaja voi hakea apurahaa opetushenkilöstön täydennyskoulutusta varten. Täydennyskoulutusta on tarjolla myös tvt-asioista. Itse asiassa kirjoitan tätä artikkelia Maltalla, jossa tänään aloitin viikon mittaisen tvt-kurssin: Empowerment in ICT Skills. Making Use of Technology Tools. Tämän päivän aiheita olivat videoklipit, niiden editointi, podcasting, vodcasting. Kuulostaa todella tekniseltä, mutta nykyiset verkkotyökalut ovat niin käyttäjäystävällisiä, ettei käyttäjän todellakaan tarvitse olla mikään tietokone-nörtti. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vanhakin opettaja oppii uusia digiajan juttuja.

Rohkaisenkin kaikki opettajia hakeutumaan koulutuksiin sekä jakamaan omaa osaamistaan kollegoiden kanssa. Uskallan luvata innostusta, inspiraatiota ja uutta sisältöä opetustyöhön. Tervetuloa digiaikaan!

Ulla Hynönen

Ivalon lukion rehtori ja vieraiden kielten opettaja

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s